Jukka Takalo

Lauluntekijä elementissään. Suuntii vasten valtavirtaa. Tunnustelee siivillään sitä mikä on ilmassa. Nostaa pintaan kollektiivisen tajunnan tiedostamatonta virtaa. 

Virtaustilan äänimaiseman loi yhdessä Alisen kosken kanssa laulaja-lauluntekijä Jukka Takalo. Luonnottaria näkyväksi lauluillaan loitsiva ääni joka loi Veen emosen. Takalon sydäntä lähellä on luonnon oopperataloissa esiintyminen. Hänen laulut kertovat tarinoita, joissa aika ja virta pyörteilee nostaen esiin suomaalaisen kulttuurin ydintä, samalla hieroen ihmisyyden kipupisteitä.

Takalon esiintymisasu oli osa Virtaustilan puvustoa. Tulkintani lauluntekijän taiteellisesta sielusta muotoina, elementteinä, väreinä, tekstuureina. Takalon lyriikat ovat kulkeneet omassa matkassa jotakuinkin 25 vuotta. Näiden laulujen maailmassa olen kokenut tulevani kokonaan nähdyksi, myös niiden puolien osalta joita luontonsa hukannut valtavirta kulttuuri ei näe. Aattelenkin että voimme todella nähdä toisemme vain luovan liekin valossa virtaustilassa.

Takalon käsissä synkkä ja myrskyinen aihe kääntyy taivaansiniseksi toivoksi, iloksi, valoksi. Pimeyden kääntäminen valoksi vaatii tekijältään paljon. Suunnatonta visionäärisyyttä joka voi kummuta vain suuresta auki olevasta sydämestä. Joki rakastaa jokaista soutajaa. 

www.jukkatakalo.fi

📷 Ari Mäkiö

Lempi Maria Liekkiö a.k.a Anna-Maria Isola

Luovan liekin valo virtaustilassa 🔥 Lempi Maria Liekkiö a.k.a Anna-Maria Isola. Luova voima, lemmen liekki ja pyhä tuli kipinöi samasta mystisestä alkulähteestä. Kuin kekäle karkas nuotiosta.

Kansanrunoutemme mytologiassa tätä tulta on kutsuttu nimellä Lempo. Se on luonteeltaan uudistavaa kaskitulta, rituaalitulta kuin myös hautajaisrovion tulta. Nykykulttuurissa sen luonne helposti latistuu pelkäksi lemmen seksuaalienergiaksi. Saman liekin yhteys luovuuden paloon on jokseenkin hämärtynyt. Pyhästä puhumattakaan. Tukahdutettu luovuus sammuttaa lemmen. Ja kun tämä liekki sammuu, sammuu kaikki.

Luovan liekin polttoaine on rahassa mittaamattoman arvokasta. Eikä sitä ole saatavilla marketin hyllyiltä. Kannattaa miettiä minne luovuuden ja lemmen energiaansa kanavoi. Toiset imee sitä antamatta mitään takaisin. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. On hyvä opetella käsittelemään tultaan. Väärin käsiteltynä tästä uudistuvasta tulesta tulee kaiken tuhoavaa. Ja ennen kaikkea sytyttämään nuotio.

Aattelen että voimme todella nähdä toisemme vain tämän liekin valossa. Kun luovuus kipinöi puhtaana alkulähteeltä ilmaisemme itseämme aidoimmillaan, sellaisena kuin syvällä sisällä olemme. Syvintä virtaansa ei voi sanoin ilmaista. Runoin kyllä. Muodoin, värein, liikkein, elein, äänin. Syvimmästä virrassa, joessa joen alla, ei ole enää sanoja. Rakkaus ei ole sanoja. Se vain on. Toistemme ymmärrys hiljaisuudessa. Virtaustilan syvyyksistä kipinöi lempi, pyhyys ja luovuus. Lempi Maria Liekkiö.

📷 Janne Laiho 

Kääriytyvä Sammal a.k.a Miia Kreula

Kaskitulen vanavedessä versoaa uutta ruohoa. Jääjauden jälessä kiville sammalta. Hautarovion tuhkasta nousee korkeammalle kuin koskaan. Kuin hengittäisi ekaa kertaa. Kaikki on kaunista ja täynnä rakkautta. 

Kuolema on pitkän elämän puolessa välissä tapasivat muinaiset sanoa. Pitää uhrata itse itsensä itselleen. Roikkua tovi ristillä. Silloin herää kuolleista näkemään taivaan maan päällä. Valon ja rakkauden tanssin.

Cha Cha Cha enkä pelkääkään tätä maailmaa. Mekko syntyi Euroviisujen aikaan. Osaprosessina fiilistelin Käärijän omassa voimassaan olemisen aitoutta. Ei ollut vaikeaa ennustaa että hän tulee valloittamaan sydämet kautta maailman. Tuonen joen läheisyys, Turjan tulinen koski on tuhonnut hänen jäisen ulkokuoren.

"You have power over your mind — not outside events. Realize this, and you will find strength." - Marcus Aurelius (121-180 jKr)

Tämän liehuvan hihan kanssa kulkiessa olo on kuin roomalaisella filosofilla. Arvokkaasti astellen, kuitenkin leikkisästi liehutellen. Millainen kohtaaminen lienee ollut pari tuhatta vuotta sitten kun laajenevan Rooman valtakunnan vaikutteet ovat karauttaneet veneensä tänne Suomaan rannoille? Tai me heidän. Luultavasti olemme käyneet turkiskauppaa heidän kanssaan. Näiltä mailta on löytynyt roomalaisvaikutteisia esineitä ja roomalaisia rahoja. Lasihelmiä. Lasisia juomasarvia. Välimeren korumuodin virtaukset on nähtävissä nuoremman rautakauden korulöydöissä. Mm. Nousiaisten kultaisessa kaularenkaassa voi nähdä roomalaisen ja vierasmaalaisen "barbaarisen" muodin yhteisvaikutuksen. Jotain hyvin puhuttelevaa näissä toisiaan tuijottelevissa vaskikäärmeksissä on.

Historia on tietojemme ja maailmankuvamme pohjalta luotu mielipide, joka muuttuu uuden tiedon valossa, ei kiveen hakattu totuus. Kulttuuriperintöä syntyy kun joku menneisyyden jälki valitaan tietoisesti perinnöksi ja siihen liitetään historialla vahvistettua, symbolista arvoa. Meillä on vapaus kuvitella ketä oikeastaan olemme.

"Everything we hear is an opinion, not a fact. Everything we see is a perspective, not the truth." - Marcus Aurelius (121-180 jKr)

📷 Janne Laiho  

📷 Ari Mäkiö 

Pähkinäsaaren rautainen Rauha a.k.a Mia Heikkilä

12.8.2023 tuli kuluneeksi 700 vuotta pähkinäsaaren rauhan solmimisesta.

Aita rautainen rakenna,

Kivi linna liitättele,

Ympäri minun kotini,

Kahen puolin kartanoni,

Maasta lähin taivoseen,

Taivosesta maahan asti,

Teräksillä seivästelen,

Käärikselen käärmehillä,

Sisiliskoilla sitelen"

SKVR VII3 45. Nurmes.

Lönnrot A II 3, n.7. 1832.

Alisen koskeen laskeva Pyhäjärvi on raudan äiti. Järvimalmin hautoja. Eräs luonnottarista joka näytti ihmiselle raudan synnyn. Eurajokisuulla Harolassa nostettiin rautakaudella rantahiekasta järvimalmia. Harolan pähkinälehdon muinaisjäännösalueella on miltei 700 kiviröykkiötä, joista osasta on löydetty rautakuonaa. Osa röykkiöistä saattaa olla uhriröykkiöitä, osa kaski- tai raivausröykkiöitä, osa rakennusten pohjia, osa hautaröykkiöitä. Niiden perimmäinen tarkoitus on edelleen mystisen verhon alla. Kiviröykkiöiden arvellaan ajoittuvan rautakauden alkupuolelle, ajalle noin 500 eKr. - 500 jKr.

Kehollisissa tutkimuksissa Harolan kivikasoilla keinuen, rautakuonaa ihmetellen, mieleeni nousi tämä loitsurunon pätkä jossa tietäjä loitsii ympärilleen voimakentän kateita vastaan. Ympyröiminen on ymmärtämistä. Kokonaiseksi tulemista. Auringonkehä taivaalla, kivikehä maassa, niiden välillä rautainen aita. Faradayn häkki, voimakenttä joka pitää kateiksi kutsutun haitallisen säteilyn loitolla. Ja toisaalta tällaisessa pisteessä virtaa luontoa nostavaa värähtelyä. Tahdon sinua kuin maailman rauhaa. Aika on verenä virtaavaa rautaa. Rautaytimen sulaa pyörivää liikettä. Elämän elinvoimaa.

Mia on myös Virtaustilan toinen emuu. Hänen kanssaan synnyttelin tätä ajatusta viime vuonna Hinnerjoen kyläpäiville, jossa ensimmäinen Virtaustila nousi Hinnerjoen Kirkkokoskesta. Rautainen viikinkinainen, valokuvaaja ja taiteilija, joka tekee historian virtoja näkyväksi ja opastaa reittejä kulttuurin virroissa.

https://www.instagram.com/viljamianpaja/ 

https://miaheikkila.wixsite.com/viljamianpaja

📷 Janne Laiho  

📷 Ari Mäkiö  

Hiiletär a.k.a Tuulikki Koistinen

Tuulikissa aistin jotain latautunutta voimaa kuin hiilen muotoon tiivistyneet liekit. Juuri leimahtamassa täyteen paloon. Kuin kekäle hänkin.

📷 Janne Laiho  

Tuuletar a.k.a Sanna Vanha-Rauvola

Virtaustilan Tuuletar oli lempeällä tuulella ja viittoi luonnottarille tietä kosken yllä kuin leuto kesäinen henkäys. Kantoi hetken hennoin Ephemeran siivin.Hän puhaltaa meidät uuteen. Myötä- ja vastatuulin, kuuntelee murheet. Puhaltaa ulos kurkkuun jääneet sanat. Anna tuulesi tuntua. Muutoksen purjeiden pullistua. Hallita et voi tuulia. Vain myötäillä mukana. Vastatuuleen taistellessa hennot siipesi hajoaa. Tanssia voi tyynellä tai nousuvirtauksen kantamana. Villinä ja vapaana, antaa mielesi puhdistua.

📷 Ari Mäkiö  

Pohjan emo a.k.a Sarita Mäkiö

Nouse luontoni lovesta, haon alta haltiani, syntyni syvästä maasta.

Luonnottarien emo, Suuri äiti, kaiken synnyttäjä, Loviatar kulki joen törmällä Kaarnen muodon ottaneena, viisautta ja tietoa jakaen.

Aikansa eläneet asiat pitää lopulta päästää virran matkaan, jotta uudelle syntyy tilaa nousta ja kasvaa. Se on tuskallista Pohjolan portteja kohti kulkemista läpi tulisen kosken. Veitsenterällä tanssimista. Nahanluontia. Vanhan minuuden kuolemaa. Pimeässä haparoiden. Kun pääsee murtautumaan porteista, perillä odottaa Loviattaren lämmin syli kuin kohtu. Pohjolan emännän lämpö, vakaus, vahvuus, hoiva ja rakkaus.

Loviattaren lovessa, Pohjolan emännän mustan samettisessa sylissä, ideoiden ja visioiden maailma. Tuonilmainen mielentila. Hämyinen haaveiden mielenmaisema. Syvistä juurista virtaava naisen väen alkuvoima, tumma seksuaalienergia, luovuuden alkuvoima, itse elämänvoima.  

📷 Ari Mäkiö  

Tapiotar a.k.a Maaret Ojavalli

Puun synty:

Kave juoksi soita myöten,

Juoksi soita, juoksi maita,

Juoksi alhoja ahoja,

Karisteli karvojansa,

Viskoi maahan villojansa,

Siitä sitten synty syntyi,

Siitä kaikki puut sikesi,

Siitä joutui jolhat hongat,

Pensoi penseät petäjät,

Kasvoi kuuset kukkalatvat.

- Elias Lönnrot / Suomen kansan muinaisia loitsurunoja

📷 Ari Mäkiö  

Kurjetar a.k.a Sanna Kreula

Ikuisen rakkauden lähettiläs.
Jumalatar kaikessa vaatimattomuudessaan.
Hauras, mut vahva.
Taivaankantemme kannattelija.
Tarkkaavainen vastuunkantaja.
Uudistumisen muutosvoima.

Avaa siipesi.
Näytä minne asti ne voi kantaa,
kun olet osa kurkiauraa.
Viisas ja uskollinen.
Tiedät totuuden. 

- Veera Vuorenpää

📷 Ari Mäkiö  

Ronja Ryövärintytär a.k.a Ade

"May what i do flow from me like a river, no forcing and no holding back, the way it is with children." - Rilke

Saanko esitellä, Virtaustilan johtava koreografi. Antaa lapsen johdattaa, he vielä tietää. Näkee luonnottarensa kirkkaana temmeltämässä koskella. Ilo ja tutkimisen into tulee luonnostaan. Sanotaankin että kun lapsi tulee elämään on aika oppia eikä opettaa. Viisas neuvo.

Virtaustilan aikuiset luonnottaret menivät koskelle luonnottaren roolissa. On lupa halailla puita, tutkia ja temmeltää kuin lapsena. Ilmaista itseään vapaasti. Vai onko se lopulta rooli vai oikea luontomme? Ja se rooli onkin se arkiminä. Yhteiskunnan sanelema ahdas lokero. Pitää käyttäytyä, kun mitähän ne muutkin sitten mahtaa ajatella.

Mitä syvemmälle tämän pääkoreografimme hautaamme, sitä kylmäkiskoisemmaksi käy elämä. Hän luisuu syvyyksiin kun emme tule nähdyksi, ymmärretyksi ja kohdatuksi sellaisena kuin olemme. Kerros kerrokselta irtoamme yhteydestä ja hukkaamme luontomme. Luonnottaremme. Ilman todellista yhteyttä elon valtaa suunnaton yksinäisyys. Yksinäisyys ihmisten ympäröimänä. Pimeys. On hukassa. Väärässä paikassa.

Joten astu Virtaustilaan ja kuuntele koreografiasi.

Sinervä a.k.a Veera Vuorenpää

Itse kuljin Virtaustilaan vielä mystisen verhon alla olevan Sinervän hahmossa. Hänessä on vielä tutkittavaa. Sinervää on koskenlaskun sanoissa pyydetty kutomaan koskeen sininen lanka turvallisen reitin merkiksi.

Viitoittelen teitä joelle,  joen alla. Se joki on virrannut mielissämme iäti kautta aikojen. Täällä koskella Virtaustilassa kaikki syyt ja elämänlankani kietoutuu yhteen. Risteyskohta jossa alku ja loppu kohtaa. Olen täällä yhtä paljon iktyonomin kahluuhousuissa kuin taiteellisista prosesseista ammentava muotoilija. Virtavesien kunnostusta taiteen keinoin. Luonnon suojelemista luonnottaria henkiin puhaltamalla.

Minusta tulee isona luonnonsuojelija tai taitelija, sanoin lapsena. Järjestelin lauluesityksiä ja näytelmiä. Täällä teen sitä taas. Olen sitä. Jossain kohtaa pelko teki kuoren ympärilleni, häpeä ja ujous. Ne kuoret koen syntyvän kun ei tule nähdyksi ja ymmärretyksi sellaisena kun on. Pelko pyyhkii pois luottamuksen. Varjot rakkauden. Sitten sitä piilottaa itsensä. 

Nyt senkin ymmärtää. Olen aina kulkenut kalana syvemmissä vesissä. Siellä minut näkee vain muut siellä uivat. Harvemmassa on heitä. Tai ehkä en vain ole osannut etsiä heitä. Uin jossain kohtaa itsekin pintaan, hukkasin parveni ja menetin näkökykyni.

Olen herkkä empaatikko joka haluaisi parantaa koko maailman. Aistin herkästi ilmassa olevan. Katson ihmisten sieluun ja näen sen hyvän mitä ihminen voisi olla. Aina se ei ole helppoa myöntää itselleen mikä on todellisuus. Olen antanut talloa itseäni ja tehnyt itsestäni tilan muiden varjoille ja demoneille. Lopulta sinne varjoihin hukkaa itsensä.

Viimein olen oppinut asettamaan rajoja. Rakentamaan rauta-aitaa toisten kateille ja kirouksille. Oppinut että toisten ihmisten reaktiot ja paheksuvat mielipiteet ovat heidän oman itsensä varjon heijastus, kuin tunnustus.

Voimani ei riitä parantamaan koko maailmaa. Eikä itseasiassa kuulukaan. Se on jokaisen oma homma. Sen sijaan teen sitä näkyväksi miten näen ja tunnen maailman. Luontoni. Vimmattuna kuin Van Gogh. Heittelen sinisiä nauhoja joelle joen alla. Ehkä se tekee jonkun muun näkyväksi ja ymmärretyksi. Siitä kipinästä alkaa oma paraneminen. Kun edes liekin leimahduksen verran tulee nähdyksi kokonaisena. 

📷 Ari Mäkiö 

Jokisauna

Jokisauna on Suomen ainoa yleisön käytössä oleva Aino ja Alvar Aallon suunnittelema sauna- ja pesularakennus. Idyl­li­sen jo­ki­mai­se­man sy­lis­sä sau­na­nau­tin­toon yh­dis­ty­vät Aal­to­jen har­mo­ni­nen muo­to­kie­li ja en­ti­sen teh­taan sau­nan ai­nut­laa­tui­nen tun­nel­ma. Arkkitehtuurin ja designin ystävälle unohtumaton elämys. Jokisaunalla voit nauttia lounas & kahvilan lähiruokaherkuista, rentoutua saunan löylyissä, tehdä löytöjä entisen pesulan Designmyymälässä ja yöpyä. Voit järjestää ikimuistoiset perhejuhlat tai inspiroivan kokouksen. Kaikki tämä on tarjolla kodikkaassa ja lämminhenkisessä tunnelmassa, keskellä Aallon arkkitehtuuria ja Kauttuan Ruukinpuiston idyllistä miljöötä

www.kauttuanjokisauna.com