Heippa!!! Olen, Veera Vuorenpää, Vuurranin yrittäjä, suunnittelija, kaavoittaja, ompelija, malli, markkinoija, myyjä ja verkkokauppa vastaava. Olen yksinyrittäjä ja aika paljon tulee näin yrityksen alkuvaiheilla tehtyä itse. Ajattelin esitellä itseni ja kertoa teille tarinani. Miten olen päätynyt vastuullisten vaatteiden suunnittelijaksi ja perustamaan oman yrityksen.

Minusta tulee isona luonnonsuojelija tai taiteilija

Vaatemuotoilijan lisäksi olen koulutukseltani Iktyonomi (AMK). Iktys tarkoittaa kalaa ja Iktyonomi tunteekin kalat joka suunnalta ja on erikoistunut kalatalouteen, vesiluonnon suojeluun ja kenttätutkimukseen. Lapsuudenkotini on Säkylän Pyhäjärven rannalla ja huoli järven tilan huononemisesta sai minut aikoinaan hakemaan kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelmaan. Kannoin huolta metsien ja vesiluonnon tilasta, ja halusin työn, jossa voisin tehdä jotain ympäristön hyväksi. Olen pienestä asti ollut kiinnostunut luonnosta ja eläimistä sekä piirtämisestä, askartelusta ja ompelusta. Olenkin luonteeltani enemmän luonnonsuojelija, käsityöläinen ja ongelmia ratkaiseva insinööri, kuin diivaileva suunnittelija. Valmistuin Iktyonomiksi vuonna 2008. Erikoistuin kalanpoikastutkimuksiin ja työskentelin muutamana kesänä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa tutkimusavustajana hankkeissa, joissa tutkittiin kalojen lisääntymisalueita Suomen rannikkovesissä.

Luova työ kuitenkin veti yhä enemmän puoleensa. Vuonna 2010 päätin hakea Turun ammattikorkeakouluun tekstiili- ja vaatetussuunnittelun koulutusohjelmaan sen sijaan, että olisin hakenut yliopistoon jatkamaan kalabiologian opintoja pidemmälle. Pääsin ensiyrittämällä sisään ja elokuussa tuleekin jo kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloitin vaatemuotoilijan opinnot. Intohimoisesta harrastuksesta alkoi muodostua työ.

Haaveissa oma vastuullinen vaatemerkki

Oman vaatemerkin perustaminen oli haaveenani heti opintojen alusta alkaen. Halusin suunnitella ekologisia vaatteita, ja koin, että oma vaatemerkki olisi ainut tapa, miten pystyisin täysin toteuttamaan arvojani. Tein lopputyön kestävän eli vastuullisen muodin mukaisen malliston suunnittelusta omalle vaatemerkille. Valmistuin vaatemuotoilijaksi Turun ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2015.

Ehdin käymään yrityskurssilla, mutta oman yrityksen syntyminen sai kuitenkin hetken odottaa, sillä minusta tuli äiti vuonna 2017. Onneksi, sillä se on laajentanut ja rentouttanut maailman kuvaani melkoisesti. Laittanut asiat oikeaan perspektiiviin. Tuntuu, että nyt näen maailman kokonaan. Ja enää sen keskipisteessä ei ole oma napa ja ego.

Vuonna 2019 perustin Vuurran Oy:n. Puolen vuoden työn jälkeen, lokakuussa 2019, julkaistiin Vuurranin ensimmäinen mallisto. Oman yrityksen perustaminen oli todella iso ja jännä askel. Yhtä jännää ja pelottavaa oli myös oman vaatemerkin lanseeraaminen. Kuten kaikki luova työ, mallistosuunnittelu on hyvin henkilökohtainen prosessi ja sen julkistaminen tuntuu siltä, kuin julkistaisi osan minuudestaan ja sielustaan arvosteltavaksi.

Pois omalta mukavuus alueelta

Matkalla oman vaatemerkin yrittäjäksi on aika monta kertaa pitänyt poistua omalta mukavuusalueeltani. Yrittäjyys ei nuorena erityisemmin kiinnostanut. Myynti, markkinointi ja brändäys olivat kirosanoja, jotain liian äänekästä egoilua. En ole myöskään ollut mitenkään innokas somettaja. Oman yksityiselämän jakaminen on tuntunut epämukavalta.

Nyt nämä kaikki kuuluvat työnkuvaani. Eivätkä ne niin kamalia asioita olleetkaan. Oikeastaan ihan mukavia ja mielenkiintoisia. Kuten kaikki asiat, joista ei juuri tiedä mitään. Niistä on yleensä vain vääriä ennakkokäsityksiä. Ja liian usein negatiivisia. Lisäksi pahin asia, mitä oikeastaan voi tehdä, on hokea itselleen en osaa tätä, en pysty, en riitä. Silloin et varmasti pysty tai osaakaan. Niinkuin sanotaan, kuka sinuun uskoisi ellet itsekään usko. Äläkä koskaan, sano ei koskaan.

Edellisen kerran poistuin isosti omalta mukavuusalueeltani tämän vuoden tammikuussa. Aloin tuolloin pohtimaan, miltä vastuullisen vaatemerkin kuuluisi visuaalisesti näyttää. Päässäni oli pinttynyt ajatus, että muotikuvien kuuluisi näyttää tietyllä tapaa tyylikkäiltä, etäisistä ja edgyiltä. Halusin kuviin rehellisyyttä, aitoutta ja tavallisen näköisiä ihmisiä. Halusin viestiä arvojani, että ihan jokainen meistä on upea. Miksi siis en itse toimisi mallina? Näin päädyin haastamaan itseni kameran eteen. Olen suoraan sanottuna kammoksunut kameran edessä tai huomion keskipisteenä oloa. Pakoillut jopa perhekuvista. Enää en pakoile. Seuraavaksi pitää vielä rohkaistua puhumaan videokameran eteen.

Luonnonsuojelija, käsityöläinen, laborantti, insinööri ja vaatesuunnittelija

Moni hämmentyy, kun kerron, että olen edelliseltä ammatiltani "kalainsinööri". Heistä on ollut vaikeaa yhdistää mielikuva ruovikossa rämpivästa kenttätyöläisestä, ennakkokäsitykseen vaatesuunnittelijasta. Itse olen huomannut, että varsinkin monelle käsityöläis-henkiselle suunnittelijalle / muotoilijalle juuri luontoyhteys on todella tärkeää ja tämän tyylinen kombo ei ole ollenkaan harvinainen. Koenkin tosiaan itseni enemmän luonnonsuojelijaksi, käsityöläiseksi ja ongelmia ratkaisevaksi insinööriksi, kuin diivailevaksi suunnittelijaksi.

Vuurranin yrittäjänä ja suunnittelijana pääsen käyttämään näitä eri puoliani. Rakastan heittäytyä taiteelliseen ja luovaan suunnitteluprosessiin, mutta pidän myös kaavoituksen matemaattisuudesta. Kaavoitan insinöörin tarkasti ja kankaita sekä vaatteita testaan laborantin ottein. Pidän käsillä tekemisestä ja vaatteiden ompelusta sekä valmistusratkaisuihin ja vaatteiden käytettävyyteen liittyvästä ongelmanratkaisusta. Lisäksi opiskelen koko ajan lisää siitä, miten vaatteet parhaiten voi tehdä luontoa suojellen ja ihmisiä kunnioittaen, vastuullisen muodin mukaan. Lapsena totesin äidilleni että minusta tulee isona luonnonsuojelija tai taiteilija. Nyt olen niitä molempia. Ole rohkeasti juuri sitä mitä olet. Silloin syntyy uusia hienoja asioita.