Miten minusta tuli vastuullisten vaatteiden suunnittelija?

Heippa!!! Olen, Veera Vuorenpää, Vuurranin yrittäjä, suunnittelija, kaavoittaja, ompelija, malli, markkinoija, myyjä ja verkkokauppa vastaava. Olen yksinyrittäjä ja aika paljon tulee näin yrityksen alkuvaiheilla tehtyä itse. Ajattelin esitellä itseni ja kertoa teille tarinani. Miten olen päätynyt vastuullisten vaatteiden suunnittelijaksi ja perustamaan oman yrityksen.

.

.

.

.

..

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.


Minusta tulee isona luonnonsuojelija tai taiteilija

Lapsena totesin äidilleni että minusta tulee isona luonnonsuojelija tai taiteilija. Olen pienestä asti ollut kiinnostunut luonnosta ja eläimistä sekä piirtämisestä, askartelusta ja ompelusta. Vaatesuunnittelijan ammatista en silloin haaveillut. Olenkin luonteeltani enemmän luonnonsuojelija, käsityöläinen ja ongelmia ratkaiseva insinööri, kuin diivaileva suunnittelija.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan ympäristönhoitoa Turun ammattikorkeakoulun kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelmaan. Kannoin huolta metsien ja järvien tilasta, ja halusin työn, jossa voisin tehdä jotain ympäristön hyväksi. Vuonna 2008 valmistuin Iktyonomiksi eli "kalainsinööriksi". Erikoistuin kalanpoikastutkimuksiin ja työskentelin parina kesänä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa tutkimusavustajana. Harrastin kyllä piirtämistä, neulomista ja ompelua, mutta en nähnyt, että niitä voisi tehdä työkseen, saati yhdistää luonnonsuojeluun.

Luova työ kuitenkin veti yhä enemmän puoleensa. Vuonna 2010 päätin hakea Turun ammattikorkeakouluun tekstiili- ja vaatetussuunnittelun koulutusohjelmaan sen sijaan, että olisin hakenut yliopistoon jatkamaan kalabiologian opintoja pidemmälle. Pääsin ensiyrittämällä sisään ja elokuussa tuleekin jo kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloitin vaatemuotoilijan opinnot. Intohimoisesta harrastuksesta alkoi muodostua työ.


.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Haaveissa oma vastuullinen vaatemerkki

Oman vaatemerkin perustaminen oli haaveena heti opintojen alusta alkaen. Halusin suunnitella ekologisia vaatteita, ja koin, että oma vaatemerkki olisi ainut tapa, miten pystyisin täysin toteuttamaan arvojani. Tein lopputyön kestävän eli vastuullisen muodin mukaisen malliston suunnittelusta omalle vaatemerkille. Valmistuin vaatemuotoilijaksi Turun ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2015.

Ehdin käymään yrityskurssilla, mutta oman yrityksen syntyminen sai kuitenkin hetken odottaa, sillä minusta tuli äiti vuonna 2017. Onneksi, sillä se on laajentanut ja rentouttanut maailman kuvaani melkoisesti. Laittanut asiat oikeaan perspektiiviin. Tuntuu, että nyt näen maailman kokonaan. Ja enää sen keskipisteessä ei ole oma ego.

Viimein vuosi sitten perustin Vuurran Oy:n. Puolen vuoden työn jälkeen, lokakuussa 2019, julkaistiin Vuurranin ensimmäinen mallisto. Oman yrityksen perustaminen oli todella iso ja jännä askel. Yhtä jännää ja pelottavaa oli myös oman vaatemerkin lanseeraaminen. Kuten kaikki luova työ, mallistosuunnittelu on hyvin henkilökohtainen prosessi ja sen julkistaminen tuntuu siltä, kuin julkistaisi osan minuudestaan ja sielustaan arvosteltavaksi.

Pois omalta mukavuus alueelta

Matkalla oman vaatemerkin yrittäjäksi on aika monta kertaa pitänyt poistua omalta mukavuusalueeltani. Yrittäjyys ei nuorena erityisemmin kiinnostanut. Myynti, markkinointi ja brändäys olivat kirosanoja, jotain liian äänekästä egoilua. En ole myöskään ollut mitenkään innokas somettaja. Oman yksityiselämän jakaminen on tuntunut epämukavalta.

Nyt nämä kaikki kuuluvat työnkuvaani. Eivätkä ne niin kamalia asioita olleetkaan. Oikeastaan ihan mukavia ja mielenkiintoisia. Kuten kaikki asiat, joista ei juuri tiedä mitään. Niistä on yleensä vain vääriä ennakkokäsityksiä. Ja liian usein negatiivisia. Lisäksi pahin asia, mitä oikeastaan voi tehdä, on hokea itselleen en osaa tätä, en pysty, en riitä. Silloin et varmasti pysty tai osaakaan. Niinkuin sanotaan, kuka sinuun uskoisi ellet itsekään usko. Äläkä koskaan, sano ei koskaan.

Edellisen kerran poistuin isosti omalta mukavuusalueeltani tämän vuoden tammikuussa. Aloin tuolloin pohtimaan, miltä vastuullisen vaatemerkin kuuluisi visuaalisesti näyttää. Päässäni oli pinttynyt ajatus, että muotikuvien kuuluisi näyttää tietyllä tapaa tyylikkäiltä, etäisistä ja edgyiltä. Halusin kuviin rehellisyyttä, aitoutta ja tavallisen näköisiä ihmisiä. Halusin viestiä arvojani, että ihan jokainen meistä on upea. Miksi siis en itse toimisi mallina? Näin päädyin haastamaan itseni kameran eteen. Olen suoraan sanottuna kammoksunut kameran edessä tai huomion keskipisteenä oloa. Enää en kammoksu ihan niin paljoa. Seuraavaksi pitää vielä rohkaistua kameran eteen livelähetykseen.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Luonnonsuojelija, käsityöläinen, laborantti, insinööri ja vaatesuunnittelija

Moni hämmentyy, kun kerron, että olen edelliseltä ammatiltani "kalainsinööri". Heistä on ollut vaikeaa yhdistää mielikuva ruovikossa rämpivästa kenttätyöläisestä, ennakkokäsitykseen vaatesuunnittelijasta. Itse olen huomannut, että varsinkin monelle käsityöläis-henkiselle suunnittelijalle / muotoilijalle juuri luontoyhteys on todella tärkeää ja tämän tyylinen kombo ei ole ollenkaan harvinainen. Koenkin tosiaan itseni enemmän luonnonsuojelijaksi, käsityöläiseksi ja ongelmia ratkaisevaksi insinööriksi, kuin diivailevaksi suunnittelijaksi.

Vuurranin yrittäjänä ja suunnittelijana pääsen käyttämään näitä eri puoliani. Tykkään heittäytyä taiteelliseen ja luovaan suunnitteluprosessiin, mutta pidän myös kaavoituksen matemaattisuudesta ja kaavoitan insinöörin tarkasti. Kankaita ja vaatteita testaan laborantin ottein. Olen tosiaan pitkään työskennellyt myös laadunvalvontalaboranttina. Pidän käsillä tekemisestä ja vaatteiden ompelusta sekä valmistusratkaisuihin ja vaatteiden käytettävyyteen liittyvästä ongelmanratkaisusta. Lisäksi opiskelen koko ajan lisää siitä, miten vaatteet parhaiten voi tehdä luontoa suojellen ja ihmisiä kunnioittaen, vastuullisen muodin mukaan. Ole rohkeasti juuri sitä mitä olet. Silloin syntyy uusia hienoja asioita.