Mitä tarkoittaa vastuullinen muoti?
Mitä vastuullisen muodin käsitteen taustalla oikein onkaan? Karkeasti sanottuna ekologinen muoti suojelee ympäristöä ja eettinen muoti taas huolehtii työntekijöiden ja eläinten hyvinvoinnista. Vastuullinen muoti ei kuotenkaan ole vain ekologinen ja eettinen muoti yhdessä, vaan paljon laajempi kokonaisuus. Aina välillä myös törmää pohdintoihin pitäisikö muoti sanan tilalla olla vaikka sana tyyli. On hyvä tiedostaa, että myös muoti on laaja käsite, eikä se tarkoita pelkästään pintamuoti villityksiä tai kaupallisia trendejä. Muoti on sidoksissa kulttuuriin ja sillä myös tarkoitetaan syvemmin sitä, miten me kaikki tällä hetkellä pukeudumme. Kerron tästä myöhemmin lisää, mutta aloitetaan vastuullisen muodin määritelmällä.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Vastuullinen muoti pohjautuu kestävän kehityksen periaatteille
Vastuullisen muodin (sustainable fashion) käsite pohjautuu kestävän kehityksen periaatteille, mutta se ottaa huomioon myös muodin. Kestävän kehityksen tavoitteena on vaalia ympäristö- ja yhteiskuntaolosuhteita, jotka ylläpitävät ihmisen hyvinvointia rajattomasti. Kestävän kehityksen eri osa-alueet ovat ekologia, talous ja kulttuuri.
Ekologisen kestävyyden tavoitteena on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen. Ekosysteemi vahingoittuu, kun luonnonvaroja kulutetaan nopeammin kuin ne uusiutuvat tai kun luontoon päästetään enemmän jätettä kuin ekosysteemi pystyy käsittelemään.
Ihmisten hyvinvointia tukevat olosuhteet on jaettu kulttuuriin ja talouteen. Kestävä talous ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Kulttuuriin kuuluu kaikki sosiaalinen käyttäytyminen, muun muassa uskomukset, arvot, itsetunto, oman identiteetin tunteminen, osallistuminen, joukkoon kuuluminen ja taide. Kulttuurisella kestävyydellä pyritään ihmisten hyvinvointiin, joka perustuu perustarpeiden tyydyttämiseen. Siten perustarpeiden ymmärtäminen on keskeistä kestävälle muodille.
Hyvinvointi perustuu perustarpeiden täyttämiseen
Tarveteorioita on erilaisia, mutta tyyppiesimerkissä perustarpeisiin kuuluu eloonjäänti, turvallisuus ja toimeentulo, tarve ihmissuhteisiin ja rakkauteen, osallistuminen ja yhteiskuntaan kuuluminen, ymmärtäminen ja oppiminen, identiteetti, luovuus, virkistäytyminen ja vapaus. Monet perustarpeista ovat luonteeltaan tunneperäisiä, ja ne voidaan parhaiten tyydyttää sisäisillä mekanismeilla, kuten oppimisella, kokemuksella, osallistumisella tai vaikuttamisella. Ulkoiset metodit, kuten katsominen tai materialismi, tyydyttävät tarpeita huonosti.
Ennen hyvinvointi tuli yhteisö elämään osallistumisesta, siirtymäriiteistä, yhteenkuuluvuudesta, luovuudesta ja itseymmärryksestä. Esineiden tekeminen ja käyttö oli tärkeämpää kuin niiden ostaminen ja omistaminen. Esineillä oli myös syvempi kulttuurinen merkitys, sillä ne edustivat yhteisön arvoja, uskontoa ja rooleja. Niillä oli myös vahvempi yhteys menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa, sillä ne periytyivät suvussa.
Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa perustarpeiden täyttäminen on siirtynyt sisäisistä keinoista ulkoisiin keinoihin. Mielihyvää ja uusia kokemuksia pyritään saavuttamaan materialismin kautta eli ostamalla tavaraa, mikä korvaa oikean merkityksen ja kokemuksen.
Myös aika on kulttuurisen kestävyyden tärkeä ulottuvuus. Nopea elämäntahti ja kiire saavat aikaan irrallisuutta ajasta ja itsestä sekä luo levottomuutta. Tarpeiden tyydytys on hidas prosessi, ei nopea. Esimerkiksi mietiskely, sitoutuminen tai uuden taidon opettelu vievät aikaa.
Vaatteet ja muoti
Vaatteiden materialistinen ulottuvuus on suojata fyysisesti, mutta niihin liittyy myös tunneperäisiä tarpeita, joita kuvataan sanalla muoti. Pukeutuminen on kiinteä osa ihmisen identiteettiä. Ihminen ilmaisee itseään ja rakentaa identiteettiään vaatteilla. Vaatteilla on myös merkittävä osa sosiaalisessa kommunikaatiossa. Pukeutumisella haetaan sosiaalista hyväksyntää ja ilmaistaan, mihin sosiaaliseen ryhmään yhteiskunnassa kuulutaan.
Jos vaatevalikoima supistettaisiin pariin fyysistä suojaa tuovan perusvaatteen varaan, riistettäisiin ihmisiltä mahdollisuus identiteetin rakentamiseen, yksilöllisyyteen, luovuuteen ja sosiaalisiin ryhmiin osallistumiseen. Muoti on perustarpeiden tyydyttämisen keino ja tärkeä osa kulttuuria, joten sitä ei voi sulkea pois kestävyydestä. Identiteetti tulisi kuitenkin rakentaa ajan kanssa omaan minään ja tyyliiin pohjautuen, ei viimeisimpien trendien mukaan vaihtuvan ulkomuodon varaan.
Vastuullisen muodin periaatteet
Vastuullisen muodin ensimmäinen pääperiaate on luonnonvarojen, veden, energian ja kemikaalien käytön minimointi koko vaatteen elinkaaren ajalta. Vaatteen elinkaarta pidentämällä voidaan hidastaa luonnonvarojen kiertoa ja tehostaa niiden käyttöä. Siksi vaatteen pitkäikäisyys on tärkeää vastuullisen muodin kannalta.
Kestävän muodin toinen pääperiaate on ihmisten hyvinvoinnin vaaliminen. Hyvinvointi lisääntyy, kun perustarpeet täytetään sisäisillä keinoilla, kuten luovuudella, tekemisellä ja osallistumisella. Vaatteiden tekeminen ja käyttö on tärkeää, ei ostaminen ja omistaminen.
Vastuullisen muodin periaatteet käytännössä?
Vastuullisessa muodissa tähdätään siis toimintatapaan, joka tasapainottaa ihmisen toiminnan uudelleen luonnon kanssa, pyrkii ihmisten hyvinvointiin sekä siirtää muodin keskipisteen pois kaupallisuudesta, takaisin sen alkuperäiseen kulttuurisidonnaiseen merkitykseen ja vaatteen käyttäjään.
Miten tätä sitten oikein sovelletaan käytännössä? Ekologisuus ja eettisyys on helppo ymmärtää, mutta muistan, kuinka itsellä pää sanoi puffff, kun vuonna 2014 aloin syventymään vastuullisuuden periaatteisiin ja ensimmäisiä kertoja miettimään, miten ihmeessä sovellan tarvehierargiaa vaatteen suunnittelussa. Miten pystyn suunnittelun kautta saamaan sinut rakastamaan vaatetta ja itseäsi hieman enemmän ja pitämään vaatteesta parempaa huolta. Tästä lisää seuraavassa, vielä työn alla olevassa kirjoituksessa: Vastuullisen muodin mukainen suunnittelu.
LÄHTEET:
Aakko, M. 2011. Kestävästi vaihtuva muoti. Kestävän muodin mahdollisuudet ja haasteet vaa- tesuunnittelijan näkökulmasta. Pro Gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Fletcher, K. 2014. Sustainable Fashion & Textiles: Design Journeys. London: Routledge. se- cond edition.
Fletcher, K & Grose, L. 2012. Fashion & Sustainability: Design for Change. London: Laurence King Publishing Ltd.
Gwilt, A. 2014. A Practical Guide to Sustainable Fashion. London: Bloomsbury Publishing Plc.
Hethorn, J. & Ulasewicz, C. 2008. Sustainable Fashion: Why Now? A conversation about is- sues, practices, and possibilities. New York: Fairchild Books, inc.
Niinimäki, K. 2011. From disposable to sustainable : the complex interplay between design and consumption of textiles and clothing. Helsinki : Aalto University.
Thorpe, A. 2007. The Designer's Atlas of Sustainability. Washington: Island Press