Pitkäikäistä vaatetta on mahdollista käyttää enemmän ja pidempään, mikä luonnonvarojen säästön lisäksi hidastaa materian kiertoa sekä vähentää kulutusta ja jätteen muodostumista. Vaatteen valmistukseen käytetään luonnonvaroja, vettä, energiaa ja kemikaaleja, joita säästyy, kun vaate kestää pidempään, eikä tarvitse tuottaa uusia vaatteita.

Vaatteen fyysistä kestävyyttä voidaan parantaa käyttämällä kulutusta kestäviä materiaaleja ja laadukkaita valmistustekniikoita. Fyysinen kestävyys ei yksin kuitenkaan riitä pidentämään vaatteen käyttöikää tai vähentämään kulutusta, sillä 90 % vaatteista heitetään pois ennen kuin ne ovat kuluneet loppuun. Yleisimmät syyt vaatteen pois heittämiseen ovat muodin muuttuminen, vaatteen väärä koko ja kyllästyminen. Uusia vaatteita ostetaan, koska kaivataan uutuudenviehätystä.

Vaatteen vanhenemista muodin muuttumisen takia voidaan pyrkiä välttämään suunnittelemalla vaate ajattomaksi. Ajattoman vaatteen malli ja muotoilu kestävät aikaa, ovat visuaalisesti kiinnostavia, muttei huomiota herättävän muodikkaita. Myös koko mallisto voidaan suunnitella ajattomaksi, niin että se soveltuu eri vuodenaikoihin.

Vaatteita, joihin käyttäjällä on tunneside, säilytetään pidempään. Tunneside vaatteeseen syntyy esimerkiksi silloin, kun vaatteeseen liittyy tarina, muisto tai henkilökohtainen merkitys. Tunneside syntyy myös, kun vaate on käyttövarma, laadukas tai vanhenee esteettisesti kauniisti. Suunnittelija voi saada aikaan tunnereaktion vaatteen käyttäjässä, mutta tunnesiteen muodostuminen vaatteen kanssa on poissa suunnittelijan vaikutusalueelta. Tunneside vaatteeseen ei silti välttämättä estä uuden vaatteen hankintaa. Vaatetta vain säilytetään pidempään sen sisältämien muistojen vuoksi.

Vaatteen fyysinen kestävyys, ajattomuus tai tunneside vaatteeseen ei kuitenkaan vielä takaa, että vaate säilyy käytössä pitkään. Vaatteen käyttäjä saattaa silti kyllästyä vaatteeseen ja heittää sen pois, tai ostaa uusia vaatteita, koska kaipaa vaihtelua pukeutumiseen. Vaatteen käyttäjän identiteetti ja arvot myös muuttuvat ajan myötä, ja sen vaikutuksesta myös tyyli ja pukeutumistarpeet. Vaatteen tulisi siis muuttua käyttäjän mukana, jotta sen ja käyttäjän välille muodostuisi pitkäikäinen suhde.

Vaihtelun haluun ja muuttuviin tarpeisiin voidaan vastata esimerkiksi muunneltavilla vaatteilla, moduulisuunnittelulla tai vaatteiden vuokraus-­ ja muokkauspalveluilla. Vaatteiden vuokraus on yksi tapa tyydyttää vaihtelun halua pukeutumisessa. Esim. juhlavaatteet kannattaa vuokrata.

Vaatteen yksilöllisyydellä tai pienillä tuotantosarjoilla voidaan välttää runsaasta tarjonnasta johtuva kyllästyminen. 

Vaatteen käyttäjän tarpeet, elämäntyyli ja persoonalliset arvot voidaan parhaiten huomioida osallistavan suunnittelun kautta eli ottamalla vaatteen käyttäjä mukaan suunnittelu-­ ja tuotekehitysprosessiin. Osallistavassa suunnittelussa vaate suunnitellaan yhdessä sen käyttäjän kans-sa. Suunnittelun laatu paranee, kun käyttäjä kertoo käyttötarpeistaan sekä osallistuu suunnitteluprosessiin ja tuotekehitykseen. Tuloksena on käyttötarkoitukseen paremmin sopiva vaate, joka potentiaalisesti koetaan miellyttävämmäksi pidempään, käytetään pidempään sekä huolletaan paremmin.

Vaatteiden käyttömalleihin vaikuttaa yleisesti vallitsevat kulutustottumukset, sosiaalinen käyttäytyminen ja kulttuuri. Siksi yksi tapa pidentää vaatteen elinkaarta on kulutustottumusten muuttaminen valistamalla ihmisiä.

Vaatteen käyttömallin arvioinnilla voidaan parhaiten vastata erilaisiin käyttötarpeisiin. Vaatekappaleita käytetään eri lailla, toisia pitkään ja toisia vain lyhyen aikaa. Toisilta kaivataan enemmän muodikkuutta, toisilta taas ajatonta muotoilua. Kun tiedetään, miten vaatetta käytetään, ja miksi sen käyttö lopetetaan, voidaan parhaiten vastata muodille ominaiseen vaihtelun haluun ja muuttuviin pukeutumistarpeisiin sekä estää vaatteeseen kyllästäminen. Vaatteita myös huolletaan eri lailla ja ne kuluvat käytössä eri kohdista. Käyttömallin arviointiin kuuluu vaatteen huoltovaatimusten ja tulevan korjaustarpeen arvioiminen. Käyttömallin arvioiminen on myös materiaalivalintojen taustalla. Materiaali valitaan niin, että se vastaa tuotteen käyttöikää ja -­mallia.

Vaate voidaan myös suunnitella rakenteeltaan helposti korjattavaksi ja muokattavaksi, esimerkiksi moduulisuunnittelulla tai jättämällä isot saumanvarat. Lisäksi helposti kuluvat kohdat voidaan vahvistaa.

MUUNNELTAVUUS JA MODUULISUUNNITTELU

Muunneltava vaate on monikäyttöinen, sillä sen ulkonäköä tai ominaisuuksia on mahdollista muokata. Tämä voi vähentää tarvittavien vaatekappaleiden määrää, ja lisätä vaatteen pitkäikäisyyttä, jos vaate säilyy kiinnostavana pidempään muunneltavuuden ansiosta. Vaate voidaan myös suunnitella erilaisille vartaloille tai erilaisiin käyttötilanteisiin mukautuvaksi. Vaatteen muodon vaihtamisen tulee olla sujuvaa ja vaatteen istua käyttäjälleen hyvin eri muodoissa. Muunneltavan vaatteen suunnittelussa itsehillintä on tärkeää, jotta ei innostuta keksimään tarpeettomia toimintoja. Ylimääräiset ominaisuudet voivat aiheuttaa hämmennystä käyttäjässä ja johtaa tuotteen hylkäämiseen.

Moduulisuunnittelussa suunnittelija vastaa vaatteen moduulirakenteen suunnittelusta ja vaatteen käyttäjä viimeistelee vaatteen valitsemalla omaan tyyliin ja tarpeisiin sopivat moduulit tai moduulirakenteen. Moduuleita vaihtamalla on mahdollista uudistaa vaatteen ulkonäköä tai korvata kuluneet osat uusilla. Moduulisuunnittelussa ei suunnitella vain vaatetta, vaan konsepti, jossa huomioidaan vaatteen käyttömalli sekä tarve uudistaa vaatteen ulkomuotoa. Oleellista on miettiä, kuinka suuria muutosten tulee olla, jotta jaksottaisen vaihtelun tarve täyttyy. Tuloksena persoonallinen vaate yksilöllisiin tarpeisiin, jota potentiaalisesti käytetään pidempään. 

Moduuleista koostuva vaate voi olla esimerkiksi hakasilla tai napeilla koottava tai moduulit voivat olla yhteen ommeltuja. Asustemoduulit ovat kolmas moduulirakenteen vaihtoehto. Yhteen ommeltujen moduulien rakenteen muokkaus saattaa vaatia paljon työtunteja ja muokkauttamisen hinta nousee korkeaksi. Muokkaaminen vaatii myös hyvää ompelutaitoa, mitä vaatteen käyttäjällä ei välttämättä ole. Sen sijaan esimerkiksi napeilla ja hakasilla koottavan vaatteen rakennetta käyttäjän on helppo muokata taitotasosta riippumatta.

Moduulisuunnittelu haastaa nykyiset liiketoimintamallit. Se on vaihtoehtoinen tapa kuluttaa, joka perustuu materian sijaan palveluihin ja perustarpeisiin. Samasta materiasta saadaan enemmän irti, mikä vähentää käytettyjen varojen määrää. Moduulisuunnittelu mahdollistaa vaatteen käyttäjän luovan osallistumisen suunnitteluprosessiin ja pitkäaikaisen sitoutumisen vaatteeseen sekä vastaa vaihtelun haluun.

x

LÄHTEET:

-Armstrong, C. 2013. Product Service Systems Design Thinking for Sustainable Fashion. Teoksessa Niinimäki, K. (toim.) Sustainable Fashion: New Approaches. Helsinki: Aalto Yliopisto, 102-109.

Baugh, G. 2011. The Fashion Designer's Textile Directory. The creative use of fabrics in design. London: Thames&Hudson.

Black, S. 2008. Eco-­chic the fashion paradox. London: Black Dog Publishing Limited.

Ecouterre 2015. Is Synthetic Clothing Causing "Microplastic" Pollution in Our Oceans? Viitattu 1.9.2015 https://www.ecouterre.com/is-­synthetic-­clothing-­causing-­microplastic-­pollution-­in-­ oceans-­worldwide/

Engblom, E;; Jaakola, C & Sundström, L. 1998. Ajattomasti ja muodikkaasti nahasta -­ Nahkapukineen valmistaminen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

-Fletcher, K. 2014. Sustainable Fashion & Textiles: Design Journeys. London: Routledge. second edition.

-Fletcher, K & Grose, L. 2012. Fashion & Sustainability: Design for Change. London: Laurence King Publishing Ltd.

-Gwilt, A. 2014. A Practical Guide to Sustainable Fashion. London: Bloomsbury Publishing Plc.

-Karell, E. 2013. Planned Continuity: Multi-­life Garments through Modular Structures & Supplemental Services. Teoksessa Niinimäki, K. (toim.) Sustainable Fashion: New Approaches. Helsinki: Aalto Yliopisto, 110-123.

-Niinimäki, K. 2011. From disposable to sustainable : the complex interplay between design and consumption of textiles and clothing. Helsinki : Aalto University.

Paakkunainen, R. 1995. Vaatteiden ympäristöhaitat -­ miten suunnittelija voi vaikuttaa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B47. Helsinki: Erweko Painotuote Oy.

Saramäki, R. 2013. Hyvän mielen vaatekaappi. Atena Kustannus Oy.

Sterlacci, F. 2010. Leather Fashion Design. Portfolio Skills. Lontoo: Laurence King Publishing Ltd.

Talvenmaa, P. 2002. Tekstiilit ja ympäristö. 2. uudistettu painos. Tekstiili-­ ja vaatetusteollisuus;; Tekstiili-­ ja jalkinetoimittajat & Tekstiilikauppiaiden liitto.