Miltä näyttää vastuullisen muodin mukainen tyyli?

Tämä on kysymys, jota olen pohtinut paljon. Saako vaatteille "koreilla" vai pitäisikö meidän vain pukeutua mahdollisimman vähän luonnonvaroja kuluttavaan uniformuun kuin klooniarmeija? Ajattomuus ja pitkäikäisyys ovat vastuullisen muodin tärkeimpia arvoja. Mutta miltä näyttää ajaton vaate? Klassikko, joka kestää aikaa? Entä miltä vastuullisen muodin mallistokuvien pitäisi tyylillisesti näyttää?

Vaatteet ovat osa persoonamme ja kulttuuriamme

Vaatteiden materialistinen ulottuvuus on suojata fyysisesti, mutta niihin liittyy myös tunneperäisiä tarpeita, joita kuvataan sanoilla muoti ja tyyli. Pukeutuminen on kiinteä osa ihmisen identiteettiä. Ihminen ilmaisee itseään ja rakentaa identiteettiään vaatteilla. Vaatteilla on myös merkittävä osa sosiaalisessa kommunikaatiossa. Pukeutumisella haetaan sosiaalista hyväksyntää ja ilmaistaan, mihin sosiaaliseen ryhmään yhteiskunnassa kuulutaan.

Jos vaatevalikoima supistettaisiin pariin fyysistä suojaa tuovan perusvaatteen varaan, riistettäisiin ihmisiltä mahdollisuus identiteetin rakentamiseen, yksilöllisyyteen, luovuuteen ja sosiaalisiin ryhmiin osallistumiseen. Aika huonostihan niissä klooniarmeija elokuvissa yleensä käy. Ihmiset ahdistuvat ja alkavat kapinaan. Vaatteet ovat perustarpeiden tyydyttämisen keino ja tärkeä osa kulttuuria. Identiteetti tulisi kuitenkin rakentaa ajan kanssa omaan minään ja tyyliiin pohjautuen, ei viimeisimpien trendien mukaan vaihtuvan ulkomuodon varaan. Se on tyhjää ja turhaa vaatteilla koreilua.

Vaatteilla kuuluu koreilla

Vaatteilla siis oikeastaan pitää "koreilla". Se on itseilmaisun ja viestinnän keino. Viimeistelty ja harkitty ulkonäkö antaa itsevarmuutta ja energiaa. Kun katsoo peiliin ja toteaa "Vitsi näytän tänään upealta", saa sellainen fiiliksen, että nyt olen valmis mihin vain. Viimeistelty asu saa olon skarpimmaksi. Kun ulkomuoto vastaa sisintä, omia arvoja ja persoonaa, tulee myös paremmin oikein ymmärretyksi ja kohdatuksi. Myös se, että jättää panostamatta pukeutumiseen, on viesti muille omista valinnoista.

Itse pukeudun itseäni varten, mutta myös muille. Haluan kunnioittaa toisia ihmisiä ja arvostaa tilannetta panostamalla pukeutumiseen. Ennen yli, kuin alipukeudun. Nuhjuinen ulkomuoto saa koko mielen alas ja olon epävarmaksi. Joka päivä ei tietysti jaksa panostaa pukeutumiseen. Siksi meillä pitäisikin olla vaatekaapissa vain niitä upeita lempivaatteita ja asujakokonaisuuksia. Se sitten taas, miltä se upea lempivaate tai viimeistelty asukokonaisuus näyttää, voi vaihdella melkoisesti ihmisten persoonan ja tyylin mukaan. Tyylejä on yhtä monenlaisia kuin meitä ihmisiä.

Pitkäikäinen ja ajaton tyyli

Miltä näyttää ajaton vaate, joka kestää aikaa ja on pitkäikäinen klassikko? Tälläisen vaatteen tulee olla ajankohtainen ja ajassa kiinni, mutta silti pitkäikäistä muotoilua. Pintamuotitrendit kannattaa unohtaa. Keskeisessä asemassa on oman tyylin tunteminen ja pukeutuminen sen mukaan. Tykkään itse väristä ja räväkkyydestä, mutta vaikka olen vaatesuunnittelija ja alan ammattilainen, sorrun silti vähän väliä ajatukseen, että ajattoman tyylin kuuluisi olla pelkkää mustaa, harmaata ja valkoista klassista minimalismia, ripauksella tummansinistä, beigeä ja roosaa. Koitan miettiä miten ne muut ajattoman tyylin näkee, mutta sehän on vain olettamuksiin perustuva tyhjä ajatus. Tärkeintä on miettiä miten itse näet pitkäikäisen klassikon. Mikä sinulle on se vaate, jota ehkä käyttäisit lopun elämääsi?

Jos ostaisin harmaan paidan, se jäisi takuuvarmasti käyttämättä, koska se ei ole tyyliäni. ​​​​​​ ​Tunnen itseni epävarmaksi hiirulaiseksi harmaassa vaatteessa. Myöskään klassinen business tyyli ei ole yhtään minun juttuni. Minulle pitkäikäinen vaate on rohkeasti omaleimainen ja reippaasti räiskyvä, sellainen joka kerta toisensa jälkeen nostaa hymyn huulille kun sen pukee päällensä. Ja koska se on niin ihana, sen haluaa pukea päällensä kerta toisensa jälkeen ja käyttää ihan loppuun.

Tyylien kirjo kunniaan

Vastuullisessa muodissa pyritäänkin vaalimaan tyylien monimuotoisuutta. Kannustetaan pukeutumaan juuri oman tyylin ja minän mukaisiin vaatteisiin. Koko tyylien kirjo kunniaan. Suurin osa tämän hetken pikamuodista on homogeenista, esteettisesti köyhtynyttä, persoonatonta sekä kulttuurisesti merkityksetöntä. Se tarjoaa vain vähän vaihtoehtoja, eikä jätä tilaa luovuudelle ja yksilöllisyydelle. Vaatteet eivät enää kerro yhteisöstä, jossa eletään, sen kulttuurista tai myyteistä. Vaatteiden tekijää tai materiaalin alkuperää ei tiedetä. Eikö tule aika tyhjä ja merkityksetön olo, kun astelet pikamuotiliikkeeseen? Kaipaamme vaatteille syvempää merkitystä. Sitä tarinaa ja historiaa vaatteen takana sekä tietoa siitä kuka vaatteen on tehnyt ja mistä kangas on kotoisin. 

Haluaisinkin kannustaa teitä pukeutumaan rohkeasti oman tyylin mukaisesti vaatteisiin, joita rakastaa. Ajatteli ne muut mitä vain. Vastuullisen tyylin ja muodin kannalta on todella tärkeää tuntea oma tyyli ja vartalo sekä ostaa sen mukaisia vaatteita. Koota vaatekaapin sisältö harkiten ja hankkia sinne vain se tarpeellinen. Ne vaatteet, joita tämän hetkisessä elämäntilanteessa tarvitset. Ostamisen sijaan tulisi keskittyä nauttimaan vaatteiden käyttämisestä. Ja käyttää niitä omistamiaan vaatteita mahdollisimman paljon. Osan vaatteista voi vuokrata ja tehdä tällä tapaa tyylikokeiluja. Vaatteen ompelu itse on aina hyvä idea.

Vastuullisen muodin periaatteet vaikuttavat vaatteen ulkonäköön

Pitkäikäisyyden ja ajattomuuden lisäksi vastuullisen muodin eri periaatteet vaikuttavat vaatteen ulkonäköön. Suosin Vuurranin vaatteissa sopivan väljiä leikkauksia, joissa ihon ja vaatteen väliin jää tilaa hengittää, jottei vaate ala heti haisemaan hieltä ja jouda pesukoneeseen. Liian kinkkanoissa leikkauksissa kangas on myös koko ajan äärimmilleen venytetty ja vaarassa revetä. En tarkoita, että vaatteiden tulisi olla muodottomia säkkejä. Kudottujen kankaiden luonne vain vaatii sopivasti väljyyttä.

Käytän vaatteissa pääasiassa luonnonkuituisia tai luonnonkuitujen tavoin käyttäytyviä muuntokuituisia kudottuja kankaita, kuten Tenceliä. Kudottu kangas on trikoota arvokkaamman näköisen ja sopii paremmin useampaan käyttötarkoitukseen. Trikoot on myös useimmiten sotkettu öljypohjaisella elastaanilla, mikä estää niiden kierrätyksen tällä hetkellä. Muunto- ja luonnonkuituisille kankaille ominaista on rypistyminen. Se pitäisi nähdä kuuluvan vaatteen luonteeseen. Vain öljystä tehty muovikuitu pysyy peltisen sileänä. Silittämisen hyvä puoli on se, että kuidun pinta hieman sulkeutuu, eikä kangas imaise likaa sisäänsä niin helposti. Parin rypyn ei silti pitäisi kaataa maailmaa.

Myös vaatteen värillä on merkitystä. Värjäys on kankaanvalmistuksen ympäristöä kuormittavin vaihe. Toisaalta valkoinen tai luonnonkuitujen omat natural-sävyt ovat taas herkkiä likaantumaan. Eikä nämä sävyt sovi kaikkien värimaailmaan ja vuodenaikatyyppiin. Kirjavassa vaatteessa lika ei näy niin helposti, millä voi venyttää pesuväliä. Vaatteiden pesu kun on käyttövaatteen elinkaaren ympäristöä kuormittavin osa.

Myös asenteissa olisi ehkä korjaamisen varaa. Haittaako tuo jos vaatteessa on pieni tahra. Rapatessa roiskuu ja tahrat kuuluvat elämään. Kaatuiko juhlissa punaviiniä lempimekon päälle ja nyt se on pilalla? Mitä jos kirjailisit tahran ympäri sydämen ja vaalisit tätä tahraa muistona hyvistä juhlista?

Neljä kevään kuuminta trendiä

Tältä näyttää kevään muoti. Neljä kuuminta trendiä. Seurasin opiskeluaikoina paljon Lontoon, Milanon ja Pariisin ym. muotiviikkoja. Koska tälläinen high fashion oli cool ja kaupallisuus kirosana. Opiskelun loppuvaiheilla kiinnostuin yhä enemmän käyttövaatepuolesta. Vaikka kuinka selasin muotikuvia, en löytänyt sieltä etsimääni. Vaatteet olivat liian epäkäytännöllisiä ja hienoja sekä tehty aroista materiaaleista. Suomalainen käytännönläheisyys olkoon rikkautemme mitä vaalia. Nykyisin inspiroidun pohjoismaisesta, erityisesti suomalaisesta muotoilusta sekä katutyylistä eli siitä miten ihan me tavalliset ihmiset pukeudumme päivittäin. En enää kestä kuvia paksuista neuleista piikkikorkoisten sandaalien kanssa. Onneksi meillä on nykyisin Instagram, jossa tavalliset ihmiset ovat päässeet ääneen.

Nyt haluan suunnitella vaatteita, jotka ovat helppoja ja mukavia käyttää, mutta niissä on myös sitä kuuluisaa jujua. Särmää, asennetta, räväkkyyttä, väriä ja iloa. Naisellisuutta unohtamatta. Vaatteita, jotka ovat ihania päällä, jotka voi helposti pestä, jotka kestää kulutusta ja käyttöä. Mutta ennen kaikkea vaatteita, jotka saa sinut tuntemaan itsesi upeaksi ja naiselliseksi. Kertakaikkiaan tyrmääväksi.

Vastuullisen tyylin mukaiset muotikuvat

Vastuullisen muodin mukaiseen tyyliin liittyy myös se, miten vaatteita tuodaan esille. Perinteiset muotikuvat ovat eteerisen etäisiä. Välillä jopa niin etäisiä, että on vaikea kuvitella miltä vaate oikeasti näyttää tavallisen ihmisen päällä. Vaatealan mallistokuvissa on tietty perinteinen tyyli miten kuvia kuuluu ottaa. Tunteita herättämätön pönötyskuva yksiväristä taustaa vasten. Mallin pitää olla nuori, mallin mitoissa ja vähintään 175cm. Koska näinhän se vaate näyttää parhaimmalta. Vai näyttääkö?

Tämän vuoden alussa päätin haastaa perinteisen muotikuvan ja ravistella itsenikin irti tästä ajattelutavasta. Vastuullisuuden sanoma ei välity näistä kuvista. Halusin kuviin aitoutta ja sen viestin, että sinä riität ja olet kaunis juuri tuollaisena. Teen vaatteita tavallisille aikuisille naisille ja minusta ihan jokainen teistä on upea ja naisellinen, jos vain niin itse uskoo. Ja niinhän se pitäisi minun itsekin itsestäni uskoa. Olisi pohjatonta hokea, että ihan jokainen on upea ja sitten vähätellä itseään. Päätin siis haastaa itseni kameran eteen. Se ei ollut se helpoin haaste, koska olen ikäni paennut kameran edestä. Jopa ihan tavallisista perhekuvista. Mutta siitä ensiaskeleesta se sitten lähti. Kuvien otto onkin muuttunut ihan hauskaksi puuhaksi. Rohkeasti siis vain sinne epämukavuusalueelle. Täällä on ihan komiaa. Vaikka hieman liikaa on tänä vuonna tainnut tulla täällä vietettyä, koska tokaisin jo, että kannattaa välillä mennä pois epämukavuusalueelta. Vaatekuvien kohdalla tyylikokeilut  silti jatkuu. Välillä pitää liukua sinne häveliään, epäsovinnaisen ja oudon rajamaille, jotta syntyy uutta ja mielenkiintoista.

Edustan hurjalla 164cm pituudellani suomalaisten naisten keskipituutta. Myös kokoni M/L-42/44 on sieltä kokojakauman keskivaiheilta. Edustan siis melko hyvin suomalaisten keskikokoa, vaikka ei tietenkään ole olemassa mitään keskivertoa, joka edustaa kaikkia. Kiikarissa onkin tulevaisuudessa kuvailla Vuurrania mahdollisimman eri mallisilla ja kokoisilla vartaloilla. Naisten mittataulukko on 70 sivua pitkä kirja, jossa joka sivulla on 12 erikokoisen vartalon mitat. Ei siis ihme jos tuntuu, että valmisvaatteet eivät sovi vartalollesi. Joku keskiarvo on vain valittava, kun valmisvaatteita tehdään. Tässä sitä riittää haastetta. Miten puristaa yli 800 eri kokoa alle kahdeksaan. Miten tarjota jokaiselle sopivan kokoista vaatetta, ilman että hinta nousee liian korkeaksi. Myös tähän liittyy tuo tietynlainen väljyys vaatteissa.

Vastuullisen muodin mukainen tyyli

Vastuullisen muodin mukaisessa tyylissä monimuotisuus on avainasemassa. Tärkeintä on rehellisyys, aitous ja maanläheisyys. Se, että ollaan kiinni oikeassa elämän menossa. Käytä hetki aikaa oman tyylin hakemiseen, jos se ei vielä ole selvillä. Ilmaise itseäsi ja kuka olet. Itsesi takia. Anna muiden näyttää siltä, kuin he näyttävät. Jos joku arvostelee sinun tyyliäsi, jätä tälläiset kommentit omaan arvoonsa. Kateudesta se ihminen useimmiten muita katkerasti arvostelee.