Avoin hintarakenne

Tältä näyttää Suomessa pienessä sarjassa valmistetun mekon hintarakenne. Kangas on digipainettu Hollannissa, mutta muuten suurin osa tästä hinnasta jää Suomeen. Jos olet tottunut ostamaan vaatteesi pikamuotiketjuista, saatat järkyttyä. Halpatuotannon seurauksena hintakäsityksemme on suoraan sanottuna hukassa. Kun vaate valmistetaan vastuullisesti, eikä luonnon ja ihmisten kustannuksella, se näkyy hinnassa. Lisäksi pienet sarjat eli yksilöllisyys, laatu ja kotimainen valmistus nostaa hintaa entisestään. Suomalainen työ on arvokasta, sillä palkkatasomme on korkea verrattuna esimerkiksi Viroon, Etelä-Eurooppaan, tai Aasian halpatuotantomaihin. Tässä kirjoituksessa avaan hintarakennetta ja korkean hinnan syitä syvemmin. Lisäksi kerron miten tälläinen hintarakenne käyttäytyy alennusmyyntien kanssa. 

Miten myyntihinta lasketaan?

Oppikirjassa sanotaan, että tuotteen hinta kuuluu laskea niin, että kun tuotantokustannukset kerrotaan kahdella, saadaan merkin kate ja tämä summa taas kahdella, niin saadaan jälleenmyyjän kate, mikä siis yleisesti on 50%. Sitten tähän päälle lisätään vielä 24% vero. Eli tämän mekon kuuluisi tällä kaavalla maksaa 67€ x 2 x 2 x 1,24 = 332€. Toisaalta jos myisin vaatteita vain omassa verkkokaupassa, voisi hinta olla 67€ x 2 x 1,24 = 166€. Nyt olen laskenut hinnan tähän välimaastoon. Myyn vaatteita omassa verkkokaupassa, mutta haluan tarjota niitä myös jälleenmyyjien valikoimiin livenä hypisteltäväksi ja sovitettavaksi. Liikkeessä pääsee sovittelemaan, mikä vaatemalli sopii omalle vartalotyypille ja mikä väri omiin väreihin. Lisäksi tälläiset pienet putiikit ovat ihanan tunnelmallisia kohtaamispaikkoja ja niiden olemassa olo on yhteiskunnan ja kulttuurin kannalta tärkeää. Viime syksyn messuilla myös aika moni asiakkaista kysyi: Missä näitä pääsee sovittamaan?

Jälleenmyyjän kate ja alennusmyynnit

Osa jälleenmyyjistä ostaa vaatteet itselleen. Yleisesti tämä on 50% vaatteen ohjevähittäishinnasta eli ovh:sta. Jälleenmyyjän myydessä tämän mekon 50% myyntikatteella, jää Vuurranille mekosta 30€. Se on vähän 67€ tuotantokustannuksiin verrattuna. Valtio nettoaa tämän mekon hinnasta enemmän, 24% alv. on 46,5€. Kun jälleenmyyjä on ostanut vaatteen itselleen ja laittaa vaatteen alennukseen, on alennus pois hänen katteestaan.

Kun vaate on myyntitilissä jälleenmyyjällä, on kate yleensä 40%. Myyntitilissä jälleenmyyjä ei osta vaatteita itselleen, vaan omistus ja riski on merkillä. Kauden päätteeksi myymättömät vaatteet palautuu merkille ja monet myyvät ne sitten isoilla aleilla pois. 40% myyntikatteella Vuurranille jää 49€. Kun vaate on myyntitilissä, lasketaan alennukset yleensä molempien katteista pois. Jos tämä mekko on 40% myyntiprovisiolla myynnissä jälleenmyyjällä ja laitetaan 20% alennukseen, tippuu Vuurranin kate 49 eurosta 26 euroon. Eli melkein 50%.

Verkkokauppa-alusta weecosin myyntikate on 15% + 390€ vuosimaksu. Sitten on vielä kivijalkoja, kuten PUF, Miela Designroom ja KOTO Designmarket, joiden myyntikate on 20% + n. 300€ kuukausimaksu. Jos vaate myydään Vuurranin omassa verkkokaupassa on Vuurranin kate 126,5€. Tämä kompensoi pienempää katetta. Molempia tarvitaan. Hintaan ei ole laskettu mukaan ilmaa tai alennusmyyntivaraa.

Tuotantokustannukset x 5

Koska myyntihinnan laskeminen ja verojen lisääminen on prosenttilaskua, kertautuu pienikin muutos tuotantokustannuksissa tuotteen loppuhintaan. Tässä on yksi syy, miksi vaatteen hinta nousee suhteessa korkeaksi. Kotimainen työ ja vaatteen valmistus vastuullisista kankaista on arvokasta. Vuurranin vaatteiden kate on puristettu, joten meillä hinta on tuotantokustannukset x n. 3,5.  Aika moni muu pieni suomalainen merkki toimii samalla periaatteella, jotta hinta olisi asiakasystävällisempi.

Myynnin ja yrityksen kulut

Myyntivaihe vaatii työtä ja resursseja siinä missä leikkuu ja ompelukin. Kate ei todellakaan mene suoraan jälleenmyyjän taskuun, vaan siitä pitää maksaa kaikki yrityksen kulut, kuten myynti- ja markkinointikulut, myyjien palkat, liiketilan vuokra sekä juoksevat kulut, kuten vakuutukset, kirjanpito, puhelin/netti, jäsenmaksut, yms.

Vuurranin katteella katetaan myös kaikki yrityksen juoksevat kulut, myynti- ja markkinointikulut, tuotekuvaukset, suunnittelu- ja tuotekehityskulut sekä minun palkka. Myynti- ja markkinointikuluja on esimerkiksi maksettu somemainonta, myyntitapahtumien ja messujen osallistumismaksut ym. kulut, vaikuttajamarkkinointi ja lehtimainokset. 

Myös verkkokaupasta aiheutuu kuluja, kuten pakkaukset, postitus, asiakaspalautukset, verkkokauppa-alusta ja maksunvälitys n. 3% tuotteen hinnasta. Verkkokaupan ylläpito ja tilausten käsittely vaati myös paljon työtunteja. Verkkokauppaa varten tulee ottaa hyvät tuotekuvat, luoda mittataulukot sekä kirjoittaa tuotekuvakset. Asiakaspalautusten käsittely vaatii myös aikaa ja lisäksi tilauksen postituskulut jäävät yrityksen maksettavaksi. Eikä kukaan löydä verkkokauppaan jos sitä ei mainosteta. Uusi verkkokauppa saattaa vaatia huomattaviakin markkinointikuluja.

Vastuullisti valmistettu kangas maksaa enemmän

Vastuullisesti valmistettu kangas maksaa enemmän, koska kaikki sen tuotantoketjussa mukana olleet ovat saaneet kohtuullisen korvauksen ja esim. jätevedet käsitellään kunnolla, eikä niitä päästetä suoraan luontoon. Vastuullista kangasta ei ole valmistettu luonnon kustannuksella tai ihmisiä riistämällä. EU:ssa ja Suomessa on tarkat kemikaalisäädökset, päästörajoitukset ja työntekijöiden oikeuksia koskevat lait. Jos kangas on valmistettu ja käsitelty EU:ssa, on melko varmaa, ettei ympäristölle haitallisia kemikaaleja ole käytetty, jätevedet käsitellaan kunnolla ja työntekijöiden olot ja oikeudet ovat kunnossa. Samoin USA:n säädökset ovat tiukkoja.

Pienet määrät maksavat enemmän


Mitä suurempia sarjoja valmistetaan, sitä halvempaa on siis vaatteen valmistus. Suunnittelu ja kaavoituskustannukset sekä tuotekuvien kustannukset jakautuvat useamman vaatteen kesken. Kankaan hinta on myös pienissä erissä jälleenmyyjältä ostettuna suurempi, kuin jos ostaisi tuhansia metrejä suoraan tehtaalta. Kaikessa on määräalennus. 

Tämän vaatteen sarjonta, leikkuusuunnitelman teko, leikkuu, ompelu ja silitys maksoi 42€. Hinnasta siis puuttuu vielä suunnittelu- ja kaavoituskustannukset. Tämä mekko valmistettiin pienessä sarjassa, jolloin valmistus on nopeampaa kuin yksittäiskappaleena tehtynä. Esimerkiksi leikkuu on paljon nopeampaa, kun monta kangaskerrosta laakataan päällekkäin ja leikataan monta kokoa ja kappaletta kerralla. Jos vaate valmistetaan yksittäiskappaleena, on varsinkin leikkuutyön osuus suurempi. Myös ompelu on tehokkaampaa, kun samaa vaatetta ommellaan sarjassa. Mutta kaikki saumat pitää kuitenkin yhtälailla ommella. Minulta tämän mekon leikkuuseen ja ompeluun yksittäiskappaleena kuluu yli kaksi tuntia, melkein kolme. Voit miettiä mitä olisit valmis maksamaan kolmen tunnin työstä jollekin muulle ammattilaiselle, kuten hierojalle tai sähkömiehelle? Ompelu on taitoa ja useamman vuoden harjoittelua vaativaa työtä.

Vaatteet valmistetaan aina käsin

Vaatteet ommellaan aina käsin. Ei ole vielä olemassa koneita tai robotteja, jotka pystyisivät sen tekemään puolestamme, sillä kangas on pehmeä ja hankalasti hallittava materiaali. Siksi onkin hiukan hämmentävää, kun vaatteita mainostetaan käsintehtyinä. Pipo tai neule voi olla käsin puikoilla neulottu. Tai vaatteen printti käsin suoraan vaatteelle maalattu. Käsintehdyn vaatteen kuuluisikin olla ilman ompelukonetta, neulalla ja langalla kasattu.

Kotimaisen valmistuksen hinta

Bangladeshissa ompelijan palkka on n. 30€/kk (elämiseen riittävä kohtuullinen palkka tosin olisi 100€/kk). Virossa ompelijan keskipalkka on 750€/kk  ja Suomessa 1800€. Tämä antaa osviittaa, miksi kotimaassa valmistettu vaate on niin hintava. Suomalainen työ on arvokasta. Oli ompelija missä maassa tahansa, hänellä menee yhtä kauan vaatteen ompeluun. Vaikka vaatteen ompelu muodostaa vain pienen osan vaatteen hinnasta, kertautuu tuotantokustannuksen suuruus loppuhintaan, kuten yllä kerroin. Kun myös muut tuotantovaiheet ovat korkeamman palkkatason maissa, kertautuu sekin hintaan.

Onko kotimaisessa valmistuksessa sitten mitään järkeä? Vaatteiden tuotanto halvemman hintatason maissa, kuten Virossa tai Portugalissa on ihan yhtä vastuullista ja ok kuin Suomessa. Vaatteiden tuotanto Aasian halpatuotantomaissa on myös ihan ok, kunhan tehtaat on aivan varmasti auditoitu ja tarkistettu huolellisesti. Mitä kauenpana vaatetehdas vain sijaitsee, sitä vaikeampaa sen toimintaa on valvoa. Monessa riskimaassa työolot voivat olla kertakaikkiaan kauheat ja työntekijöiden oikeudet mitättömät.

Itse näen tämän arvokysymyksenä. Olen luonteeltani käsityöläinen ja haluan säilyttää Suomessa vaatteiden valmistuksen ja ompelun taidon. Olen alkanut valmistaa vaatteita myös tilauksesta ja tarvittaessa asiakkaan mitoille personoituna. Tämä tuo korkealle hinnalle lisäarvoa ja on mahdollista juuri lähituotannossa. Valinta on sinun. Mitä on sinun arvomaailmasi? Haluatko vaalia ja tukea kotimaista osaamista? Nyt ainakin tiedät miksi se maksaa niin paljon. Suomalainen valmistus on luksusta, joka maksaa enemmän.